Kennel

LÄHTÖKOHDAT
Kiinnostukseni saksanpaimenkoiriin on lähtöisin ihan alunperin jo edeltävältä sukupolvelta, äidiltä pojalle. Kuvassa on äitini pienenä tyttönä 40-luvulla saksanpaimenkoiran vieressä. Jo pienestä pitäen olen ollut äärimmäisen kiinnostunut koirista siitäkin huolimatta, että minua sattui pikkupoikana vahingossa puremaan eräs terrieri. Kiinnostus pääosin on keskittynyt aina enemmän tai vähemmän saksanpaimenkoiriin. Taustani saksanpaimenkoiriin on ollut kenneltoimintani aloittamiseen asti hyvin harrastepohjalla. Yli 20-vuoden ajan olen ollut epäsäännöllisen säännöllisesti näyttelykehissä freelancer handlerina. Paljon olen oppinut rodunomaisista piirteistä ja näiden piirteiden hyvään esittämiseen kehässä. Vuosien aikana on treenattu pk-lajeja sekä suojelua. Olen auttanut monia kasvattajia, joilta olen saanut apua myöhemmissä vaiheissa. Olen ollut todella yllättynyt ja iloinen, miten paljon kannustusta ja tukea olen saanut muilta kasvattajilta kuin myös kehien laidalta (lämpimät kiitokset).  

KASVATTAJAKSI
Haaveissa on aina ollut oma kennelnimi ja toki kasvattajakurssi tuli suoritettua. Kasvatustoimintaa en ihan heti aloittanut, koska se vaatii paljon pitkäaikaista vuosien harkintaa. Kasvattaja, kun on vastuussa omista kasvateistaan koko heidän eliniän. On oltava tukena ja turvana. Pitää varautua myös mahdollisiin elämänmuutoksiin omistajaperheissä, jolloin joku pennuista saattaa palautua aikuisena takaisin kasvattajan hoiviin. Jokaisen kasvattajan on selvitettävä tarkkaan omat kasvatusperiaatteet ja tavoitteet, koska se on juuri sen oman toiminnan tärkein ”peruskivi”, joka lampeen heitettyä aiheuttaa kaikki sitä seuraavat aallot. Kun tämä ensimmäinen ”peruskivi” on lampeen heitetty, niin sitä ei enää koskaan pääse uudelleen heittämään. Tämä ”peruskivi” kuvastaa sitä kasvattajan omaa ”punaista lankaa”, mihin koko toiminta perustuu. Näissä kuvioissa, kun on melkein yhtä paljon periaatteita kuin on kasvattajia. Itse en mitenkään kritisoi kenenkään kasvatustoimintaa, vaan pidän itse huoli miten omaa toimintaani harjoitan. Loppujen lopuksi se olen minä itse, joka omaa peilikuvaani aina aamuisin joudun tai saan katsella. Omasta näkökannasta rodun rikkaus on juuri siinä, että on erilaisia kasvattajia. Liian suppea kasvatustoiminta johtaisi auttamatta rodun geenipoolin kapenemiseen, joka aiheuttaisi rodulle monitahoisia ongelmia. Tämän kaiken tarkan harkinnan jälkeen vuonna 2010 anoin omaa kennelnimeä, ja ilokseni sellainen minulla myönnettiinkin. Niin minusta tuli Kennel Renegade Knights "ylpeä omistaja” ja saksanpaimenkoirien kasvattaja. 

KASVATUSTOIMINTA
Kasvatustoimintani on hyvin pienimuotoista. Pieni rintamamiestaloni piharakennuksineen ja tontteineen antavat hyvät tilat muutamalle koiralle. Vierellä sijaitseva iso metsä antaa luonnonmukaiset olosuhteet kasvateilleni. Lisäksi koen erityisen tärkeäksi, että aikaa riittää runsaasti kotona oleville koirille eli säännöllisiin lenkkeihin sekä treeneihin. Tiivis RK-perhe on juuri se, mihin panostan omassa toiminnassani. En pyri tekemällä tekemään pentueita säännöllisin väliajoin, vaan enemmän pyrin löytämään pentueelle juuri sopivat vanhemmat ja samalla tuomaan jotain uutta Suomeen. Liian paljon pentueita aiheuttaisi samalla itselleni periaatteellisen ongelman, koska aikani ei mitenkään riittäisi riittävän tuen antamiseen kasvattieni omistajaperheille. Oman toimintani pidän mieluiten siinä mielessä suppeana, mutta toki kasvattajalla on aina olemassa pentuemäärän lisäksi paljon muitakin tavoitteita. Koirien tasapainoiseen luonteeseen ja hyvään terveyteen pyrkiminen ovat minulle kasvattajana olennaisia asioita. Kasvatusperiaatteeni perustuu harkittuihin jalostusvalintoihin, perehtyneisyyteen sukutaustoista sekä siihen korvaamattomaan tietotaitoon, jota täydennän tiiviillä yhteydenpidolla eettisesti ja rehellisesti kestävää työtä rodun parissa tekeviin arvostettuihin kasvattajiin. Olen luonut myös puolalaisiin ja saksalaisiin sekä virolaisiin kasvattajiin hyvät yhteistyösuhteet, joita vaalin ja arvostan. 

PERIAATTEET
Ottamatta kantaa muiden kasvattajien periaatteisiin, niin omia kasvatteja en päästä maailmalle vielä 7-8 viikon iässä vaan mieluiten 12-16 viikkoisina. RK-perheen veijarit ovat täältä lähtiessään kahteen kertaan penturokotettu, useaan kertaan madotettu, sirutettu, eläinlääkärin tarkastamia. Täältä lähtiessään jokainen saa mukaansa rekisteripaperit, EU-passin sekä kattavan pentupaketin. Kasvattajana aikani riittää hyvin pentujen sosiaalistamiseen ja samalla jokainen pentu on täysin leimaantunut ihmiseen. Kasvattajan turvallisissa hoivissa on myös saatu pennun kriittinen pelkokausi 8-10 viikkoisena ilman traumoja ohitse. Leikin varjolla on myös aloitettu pentujen koulutus, josta jokaisen uuden omistajan on helppo jatkaa eteenpäin. Lisäksi pentutestauksella on haluttu varmistaa, että oikeantyyppinen/-luonteinen pentu löytää hänelle sopivan perheen. On todella ikävää tilanne, jossa pentu päätyy lopulta ”kiertoon” jouduttuaan väärien omistajien käsiin. Valitettavasti tämä muista kasvattajista poikkeava periaatteeni on käsitetty aivan väärin joillakin tahoilla. Kyse ei siis ole mistään luopumisen vaikeudesta, vaan jostain suuremmasta asiasta eli kehittyvän koiran turvatusta tulevaisuudesta.

EDELLYTYKSET
Pyrin luomaan kasvateilleni edellytykset toimia niin suojelussa kuin näyttelykehissä unohtamatta pk-lajeja. Toiveena tottakai on saada lupaaville yksilöille aktiivisia ja yhteistyökykyisiä omistajia. Jokaisen on ymmärrettävä se tosiasia, että omasta pennusta kehittyy juuri sellainen, jollaiseksi sen joko tiedostetusti tai tiedostamatta kasvattaa. Saksanpaimenkoiraa on haastettava sopivasti sekä fyysisesti että henkisesti, jotta tästä koirasta tulee uskollinen ja luotettava perheenjäsen. Älykkäät koirat tarvitsevat treeniä ja juuri saksanpaimenkoiralla on vaatimuksia, jotka omistajan on oltava valmis täyttämään. Se pieni vaiva, jonka käyttää kouluttamiseen niin se palkitsee moninkertaisesti. Itse tulen aina olemaan hyvänä tukena ja turvana kaikille kasvateilleni sekä heidän omistajilleen.

SUVAITSEVAISUUS
Harmikseni olen huomannut treenikentillä Suomessa liian paljon suvaitsemattomuutta. Ulkomailla mm. Puolassa ja Virossa olen käynyt paikallisilla suojelukentillä, joissa treenataan monia rotuja todella ammattitaitoisesti ja joissa sana suvaitsevaisuus hienosti korostuu. Ulkomailla tilanne on niin mahtava, että suojelutreeneihin on mahdollista valita useasta maalimiehestä ja treenejä on päivittäin. Täällä Suomessa tilanne on taas ihan jotain muuta, suvaitsevaisuudesta puhumattakaan. Täällä tämä iänikuinen taistelu näyttely- ja käyttölinjaisten sekä vielä normaali- ja pitkäkarvaisten välillä vaan jatkuu. Sellaisen jatkuvan taistelun ja mollaamisen sijaan voisi jokainen ajatella asioita enemmän suvaitsevaisuuden kannalta. Onko rodun kannalta hyvä asia ajatella asioita suppeasti vai laajasti. Toivottavasti saisimme lisää suvaitsevaisuutta tänne Suomeen.

EI HYVÄKSYTTÄVÄÄ
Kasvattajana ja ihmisenä vältän enkä hyväksy niitä "kuppikuntiamme", joita leimaavat valitettavasti ihmisen perisynnit: kaunaisuus ja kateus. Niissä piireissä uhkailu, kyynärpäätaktiikka, julkinen herjaaminen, kehien laidoilla häiritsevä käyttäytyminen, kätyreihin turvautuminen ja muut epätoivoiset toimintatavat eivät mielestäni kuulu terveeseen kasvatus- tai harrastustoimintaan. Usea ulkomaalainen kasvattaja on tiedustellut löytyykö kennelini tunnetusta ”naamakirjasta”. Valitettavasti ko sosiaalinen media tuntuu olevan helppo apuväline monelle ”fiksulle aikuiselle” ihmiselle suorittaa sanallisesti jopa koirien mustamaalaamista. Tästä syystä RK-kennel pysyy kaukana ko ”aikuisten hiekkalaatikosta”.  

EILEN, TÄNÄÄN JA HUOMENNA
Mitä tulee omaan elämääni, niin vuosi 2010 oli monessakin mielessä erittäin hieno ja käänteentekevä vuosi. Sen lisäksi, että aloitin viimein oman kenneltoimintani, niin samana vuonna yli kymmenen sinkkuvuoden jälkeen tapasin elämäni naisen. Uutisista voit lukea erilaisista matkoista ja saavutuksista näiden muutaman vuoden varrelta. Mukaan mahtuu sekä murheita että paljon kaikkea hyvää. Mukana on ikimuistoisia hienoja kokemuksia. Näiden vuosien aikana on löytynyt todella ihania ystäviä monesta eri maasta. Tulevaisuutta ja uusia kokemuksia kohti jatkamme yhdessä RK-perheemme kanssa.
Kiitos paljon kaikesta tuesta ja avusta rakkaalle naisystävälleni Katjalle :)
KIITOS KOKO RK-PERHEELLE :)

Ari Angervo
Kennel Renegade Knights

Tukea, apua ja neuvoja on aina saatavilla. 
Pidämme hyvää huolta aivan kaikista RK-perheen jäsenistä.

"He is your friend, your partner, your defender, your dog. You are his life, his love, his leader. He will be yours, faithful and true, to the last beat of his heart. You owe it to him to be worthy of such devotion." 
- unknown author

Submenu